tiistai 10. syyskuuta 2013
Vaihteeksi pelkkää tekstiä, kuulumisista, tekemisistäni ja purkautumista.

Heräsin aikaisin tiistai aamuna, ihan vaan sen takia ettei minulla toiminut puhelin, joka olisi herättänyt minut aamulla. Olli lähti töihin klo 8 joten olin kotonakin hereillä siihen aikaan. Heti klo 9 kohti DNA liikettä, jossa selvittivät miksi puhelin ei toiminut, ja onneksi ratkesi 5 minuutissa. (Ongelma siis se ettei antanut syöttää PUK-koodia, kuulemma yleinen järjestelmävirhe, tai jotain).
Oli tosi lähellä etten ottanut Iphone 4 S 16 GB puhelinta matkaan kytkyllä... mutta sinne se vielä jäi. Jospa saisin rahaa synttäreiksi niin ostan sen itselleni. :) Tosin 8GB:kin riittää.

Sitten klo 10 kohti katastusasemaa auto katastettavaksi. No, hylätty. Jälkitarkastus 10.10... voi luoja. Tietää rahanmenoa.
Nyt kotona.. ja alkoi ahdistus. Minulle tuli yksi turha lasku, joka pitää selvittää. Huoh. Nyt iskee väsymyskin tässä sohvalla istuskellessa. Klo 14 pitäisi mennä jatkamaan vaunujen metallien hiomista, ja saada ne suht hyvään malliin ennen kuin lähden Turkuun 12.9... TURKUUN!!!

Olen ihan innoissani tuosta reissusta. Lähden siis Turkuun yli viikoksi ja jatkan matkaani Tampreelle Elisen luokse. Olen siellä viikonlopun ja 22.päivä tulen takaisin Varkauteen. Ihanaa päästä pois Varkaudesta ja kaikesta vastuusta... toivottavasti en tule kipeäksi matkan aikana, niinkuin usein niin käykin kun odottaa jotain "lomaa" niin innolla että tulee sit kipeeksi. Sinkkiä olen vetänyt nämä viime päivät, joka siis vahvistaa vastustuskykyä. 

Voi vaunut. Meinaa kyllä väsymys ja ahdistus aiheuttaa mulle ylimääräistä stressiä ja huolta. Ja ylimääräisiä sydämentykytyksiä. Not good?
Onks pakko? On. Tämmöstä se välillä on. Ei voi mitään. Kyllä se illalla taas mieli paranee, meinasin ehkä mennä HotJoogaPilatekseen ja vuokrata taas elokuvan. Ja pestä pyykkiä ja suunnitella mitä tarviin viikon reissuun mukaan. Ja uusi matkalaukku ois ostettava, sellainen missä olis ne jokasuuntaan pyörivät renkaat! Ostin ensimmäinen matkalaukun Saksasta, jonka sai ottaa lentokoneeseen mukaan (koska kaikki matkatavarat eivät mahtuneet siihen matkalaukkuun jolla olin Suomesta lähtenyt, Hups...) ja oon ollu tyytyväinen. Niin kätevän kokoinen. On palvellut minua siitä asti, mutta renkaat ovat jo niin kuluneet ettei ne pyöri. Ja ei, en voi vaihtaa renkaita, ei löydy.

Suunnittelimme Ollin kanssa, että menemme Tukholmaan lokakuussa, sitäkin reissua varten uusi matkalaukku ois hyvä ostos. Mummo asuu siis Tukholmassa, pelkästään matkoihin ja ruokaan menee siis rahat. Mutta jokainen reissuun menee väkisinkin rahaa.
Rahahuolet iskevät jälleen työttömänä. Kyllä mä pärjään, jotenkin. Nämä matkustelut vie viimeisimmät rahat, mutta olen loman tarpeessa ja tarvitsen niiden ihmisten seuraa joita lähden tapaamaan. 

Ainut hyvä asia tässä viikossa on tosiaan se, että Turku odottaa minua. Sitä varjostaa vain tämä minun ahdistus, toivottavasti se helpottaisi heti kun astun torstaiaamuna junaan. Matkat olen ostanut etukäteen, kaikenkaikkiaan rahaa menee  n. 80 e. Eli säästin ainakin sen 40 euroa!

Nyt lepiä ja keittoa ennen rankkaa koitosta. Vaunut odottavat tekijää.

PS. Pahoittelen tätä mälsää päivitystä, olisi pitänyt kai varoittaa etukäteen. :D



lauantai 7. syyskuuta 2013
Olen virallisesti työtön työnhakija! Elokuun 30.päivä oli minun viimeinen työpäiväni. Heti seuraavana maanantaina kävin työkkärissä hoitamassa työttömyysjuttuja ja soittelin liitolle yms. työttömän hommaa. Vielä kelalta pitää muistaa hakea työttömän päivärahaa. Toistaiseksi en etsi töitä aktiivisesti.
Sain töistä läksiäislahjaksi tämän ihanan auringonkukan ja kirjan! Lisäksi myös paljon työkokemusta omalta alaltani. Vahvuuksiini kuuluu nyt myös markkinoinnin avustavat tehtävät.


En malta odottaa että pääsen tätä lukemaan. Tällä hetkellä luen Harry Potter ja puoliveristä prinssiä. 
En edes oikeasti muista, milloin olisin saanut kirjan lahjaksi! Olen tästä ihan innoissani.


Työtön viikkooni on kuulunut aikaiset herätykset niin lääkärinkäynneillä sekä vaunujen kunnostamista koirakentällä. Torstaina menimme siskon kanssa aamusta kaupoille etsimään syysistutuksia äidin haudalle. Pitkän pohdinnan jälkeen päädyimme tällaiseen lopputulokseen; 

Erilainen, mutta minusta kiva. Varsinkin nuo värikkäät kaalit.

Kun olimme istuttaneet nämä, sytytimme vielä öljykynttilän äidin muistolle. Nälkä yllätti meidät ja menimme Kahvila Kermaan keittolounaalle. Yllätyin miten täyteen tulinkaan siitä! Täytyy joku toinen kertakin mennä, oli nimittäin hyvät hernekeitot ja pannukakut. Tämä aamupäivä siskon kanssa oli viikon ehdottomasti kivoin asia. Lounaan jälkeen matkani jatkui kohti koirakenttää.

Wanuva on siis lupautunut tekemään Varkauden palvelus -ja seurakoirat ry:lle vaunujen kunnostamisen, siitä saadut eurot menevät Wanuvarock 2013 kuluihin. Projekti on venynyt parilla kuukaudella, syystä että ihmisiä tuli odotettua vähemmän paikalle tekemään hommia. Osallistuminen on siis ollut vähäistä ja vaihtelevaa. Mutta onneksi nyt saimme edes toisen vaunuista "melkein" valmiiksi. Kiitän suuresti niitä ihmisiä, jotka ovat auttaneet tässä projektissa. Tässä muutamia kuvia.

Ensin hiomiset kaikilta pinnoilta. Sitten pohja- ja pintamaalit. Metalliosat ja vaneriosat oli maalattava eri maaleilla.

Perjantaina 6.9. klo 19.00 näytti lopputulos tältä!



Vielä täytyy vaunun takaosa ja toinen sivuosa hioa ja maalata. Onneksi kuitenkin jo voiton puolella. Toiseen vaunuun emme enää tänä vuotena koske, sillä syksyn tullessa ilma on kosteaa eikä maalaaminen onnistu.

Rehellisesti sanoen itse en ole niin tyytyväinen lopputulokseen. Lähinnä nuo koirahahmot eivät miellytä silmääni, tuo sivuosa monine tassuineen taas on IHANA!
Tein luonnokset niin hätiköidysti ja sutaisemalla. Jos olisi ollut voimaa, aikaa ja inspiraatiota, olisi tulos voinut olla toisenlainen. Mutta aina ei voi onnistua, ja kyllä ollaan saatu tähän mennessä ihan hyvää palautetta noista koirista. Olisihan sinne voinut tehdä enemmän sisältöä, mutta minulta itseltäni voimat kyllä loppuvat tältä syksyltä. Täytyy osata lopettaa ja antaa itselleen tämän kerran anteeksi.

Tänään lauantaina siivottiin Ollin kanssa reippaasti yli kaksi tuntia meidän asuntoa! Halusin tehdä syyssiivouksen, sillä joulu- ja kevätsiivous ovat jääneet pois. Tähän kuului siis mattojen ulosvieminen ja niiden puistelu, lattioiden siivoaminen, ikkunoiden pesu, vessan siivoaminen... vielä tavaroiden järjestely jäi, kaapeissa on tavaraa joita emme ehkä tarvitse ja ne ovat siellä sekaisin. No, kun joskus lokakuussa on aikaa niin ehkä siirryn niihin.

Minun täytyy keksiä itselleni joka päivä jotain mukavaa tekemistä. Mutta se ei ole toteutunut. Olo on hieman uupunut. On vaikea keksiä mitään kivaa, kun suurin osa kaveripiiristäni asuu muualla. Tänään olisin kaivannut montakin ystävää seuraksi. Jos minulla on ollut ahdistunut tai yksinäinen fiilis, olen katsonut elokuvia. Mutta niitäkin tulee vain katsottua yksin, eikä sekään tänään kyllä huvita. Oloni on hankala, vaikea käsitellä ja ymmärtää.

Jospa se tästä. Huomenna jatkamaan vaunujen kunnostamista, ehkäpä menen myös pitkästä aikaa Lady Lineen jumppailemaan! En olekaan harrastanut liikuntaa yli kuukauteen säännöllisesti. Kaipaan BodyPump tunteja, sinne siis!

PS. Tätä blogia päivitin Simple Plania kuunnellen. Jostain syystä olen alkanut kuuntelemaan taas niitä artisteja, jotka olivat suosikkejani yläasteella. Ehkäpä siksi, että niitäkin aikoja kaipaan kun asuin vielä kotona äidin ja isän kanssa, ihanassa huoneessani ja huolet olivat silloin pieniä.



sunnuntai 1. syyskuuta 2013
Wanuvarock 2013 tapahtuma pidettiin Hertunrannassa nyt viidettä kertaa, Varkaudessa. Tapahtuma oli 23.8. klo 16-22 välisenä aikana ja illan aikana kuultiin non-stoppina musiikkia kahdelta lavalta. Esiintyjiä oli yhteensä 11. Ilmainen ja päihteetön tapahtuma kaikenikäisille.

Tapahtuma vei kaiken vapaa-aikana sinä viikkona. Tiistaina aloitettiin toimistopäivällä, ke-to rakentamista +lisää toimistohommia. Voisin rehellisesti sanoa, että tein hommia jonkinlaisessa "sumussa". Tarkoitan tällä siis sitä, että en muista kaikesta kaikkea. Tein vain hommat, koska oli pakko tehdä. En osaa oikein kuvailla mielialaani sen tarkemmin. Hieman poissaoleva? Mutta yritin parhaani mukaan keskittyä, sillä tapahtuman järjestäminen ei ole mikään pikkujuttu.  Siihen kuluu päivässä useita tunteja ja on myös hyvin fyysistä hommaa. Olen kuitenkin jollain tapaa ylpeä, että jaksoin tehdä noinkin paljon viikon aikana. Oli kuitenkin päivätyökin sinä viikkona hoidettavana.
Onneksi tekemässä olivat kokeneet vapaa-ehtoiset talkoolaiset, jotka muistavat miten mikäkin homma tehtiin. Suurkiitos siis talkoolaisille!

Perjantain Wanuvarockissa kävijämäärä oli yli 500, mikä on enemmän kuin viime vuonna. Alueella oli haasteellisempi kännilasirata, jossa oli jatkuvasti ihmisiä sekä uutuutena siskoni piti Sirkustyöpajaa. Lapset olivat jatkuvasti kokeilemassa erilaisia sirkusvälineitä innoissaan. Olin lähes koko tapahtuma-ajan infopisteessä laskemassa monta kävijää illan aikana on.

Olen tyytyväinen bändivalintoihimme. Mutta se minua eniten harmittaa, että ihmiset hävisivät illemmalla ennen kahden viimeisen bändin esiintymistä. Minne nuoriso meni? Eikö esiintyjät kiinnostaneet vai missä vika?
Harmittaa ihan niiden puolesta jotka eivät olleet paikalla viimeisen bändin keikalla.
Mutta onneksi ne muutamat jotka jäivät katsomaan, oli hyvä meno ja fiilis!

(Kuvia tapahtumasta lisää täältä. Ei löydy vielä kaikista esiintyjistä, mutta aikanaan...)

Illan päätti mahtava MadCraft Helsingistä! (Kuvat: Olli Leipälä)






Illan ehdottomasti paras esiintyjä, energinen ja vetivät keikan niin täysillä. Vaikka katsojia ei ollut niin paljoa kuin me järjestävät odotettiin. Aion joskus tulevaisuudessa mennä uudelleen heidän keikalleen. Olin koko keikan eturiveissä ja tanssin, hypin ja kiljuin. Hyvät fiilikset jäi, kiitos MadCraft! Kuuntele, suosittelen!

Niin ja tämän päivityksen jälkeen ei varmasti jäänyt kellekkään epäselväksi, että löysin taas yhden suosikkibändin...
Wrock 2013 oli viimeinen tapahtuma, jota olin mukana järjestämässä. Haikeaa, mutta on sitä annettava muillekin vastuuta ja siitä saa korvaamatonta kokemusta tapahtuman järjestämisestä, ennenkaikkea!!
Olen ehdottomasti ylpeä siitä, että olen saanut olla mukana järjestämässä tällaisia tapahtumia Varkaudessa.

Lauantaina hoidin TCR´13 lipunmyyntiä sekä Nekkarissa lipunmyyntiä. Sunnuntai päivä meni tapahtuma-aluetta purkaessa, mutta päivässä onneksi siitä selvittiin.
Onneksi nämä tapahtumat ovat nyt takanapäin. Voin keskittyä taas muihin juttuihin. Katsotaan olenko ensi vuonna jollain tavalla mukana, tai sitten en.






Viime päivityksessä kerroin, että aion seuraavaksi kertoa Turku reissustani.
Isosiskoni Marianne asuu Turussa, käyn siellä n. 1-3 kertaa vuodessa. Heinäkuun lopulla päätin mennä sinne viikonlopuksi. Mitään suurempia suunnitelmia ei ollut mitä tekisimme, mutta tulihan tuota tehtyä vaikka mitä mukavaa siskon kanssa!

Seuraavat kuvat ovat ensimmäiseltä päivältä. Friday. Lähdin perjantaina aikaisin junalla ensin Jyväskylään, josta matka sitten jatkui Onnibussilla kohti Turkua. Matka oli pitkä, mutta tosiaan sen arvoista.(Halvemmallakin pääsin) Turkuun on aina ihana mennä ja yhtä haikeaa joka kerta sieltä myös lähteä.


Ravintolalaivoja Jokivarressa.

Italialaista jäätelöä Jokirannalla! Makuna ananas ja Hazzelpähkinä. (Muistaakseni.)

Syötiin siskon kanssa molemmat ensimmäistä kertaa sushia sushiravintolassa!
Oli ihan hyvää ja kyllä nälkäkin noilla lähti!

Illan päätteeksi Marianne valmisti Mansikka Margaritan. NAM!


Second Day. Saturday.

Jokivarren rannalla nauttimassa siskon seurasta, auringosta ja herneistä. <3

Turku Lookkini. Ihastuin siskon hellehattuun, yritettiin löytää minullekin samanlaista 
Turun torilta, mutta ei löytynyt. Sainpa onneksi lainata hattua helteellä. 

Pehmikset Jokivarrella.

Tutustuttiin myös vesipyssy kokoelmaan.

Löysin kirpputorilta tällaisen hellemekon! Tällä lookilla kohti lauantaipäivän kohokohtaa, Jukuparkkia!
Päivä sattui olemaan onneksi hyvin helteinen ja kuuma, vesiliukumäet virkistivät hyvin!
Iltalipulla mentiin, joka maksoi 15e.

Jukupark.

Kaikista pahin ja PARAS vesiliukumäki. Yhtäkkiä tulee äkkijyrkkä pudotusmäki joka myös tuntuu mahassa! Mentiin tämä ihan ensimmäisenä, ja ainakin kolme kertaa illan aikana.

Siskon valmistama appelsiini drinkki.

Myöhään yöllä nautin tällaisen soijahampurilaisen sellaisesta paikasta kuin VEGEMESTA. Kyllä maistui
Tämän jälkeen menimme Turun klubille katsomaan KivesKiveksen keikkaa. Vaikka väsytti siinä vaiheessa iltaa, oli kiva nähdä silti KivesKives!

The Last Day...
Viimeisenä päivänä nukuimme pitkään, menimme kävelylle ja venyttelimme ihanan niittykummun luona. Söimme pitsaa siskon asunnon lähellä olevassa pizzeriassa ja teimme ennen lähtöäni lettuja.

 Päivän kruunasi ranta, jossa kerkesimme olla tunnin. Uimme ja otimme aurinkoa minkä ehdimme. Mieleni taisi jäädä sinne rannalle, en olisi millään halunnut lähteä Turusta ja rannalta kohti Varkautta..

Viimeinen päivä oli vaikea että haikea. Viikonloppu meni liian nopeasti ja vietin niin ihanaa aikaa siskon kanssa että olisin halunnut jäädä sinne. Junamatka kului hitaasti, sillä olin niin surullinen lähdöstä. Varkaudessa minua muistuttaa vain äiti ja sain Turun reissun aikana unohtamaan kaikki ikävät tapahtumat. Hirvittävin junamatka ikinä.

Suunnitelmissa on syksyllä mennä jopa viikoksi Turkuun, sillä tällä hetkellä olen työtön työnhakija.  Jälleen. Tällä kertaa se tuntuu erittäin hyvältä, en jaksa keskittyä tällä hetkellä mihinkään töihin, saati miettiä tulevaisuuttani. Opiskelisinko vielä joskus lisää media-alaa vai jotain muuta, vai mitä teen. Katsotaan mitä keksitään, mutta kaikki ajallaan. Nyt täytyy hoitaa muutamia Wanuvan asioita, sillä vuoden lopulla minut viimeistään PAKKOEROTETAAN. Ikä tulee vastaan, olenkohan jo seitsemän vuotta ollutkin jo Wanuvan toiminnassa..? Ei pysty muistamaan.

Lisäksi suunnitelmissa on lähteä Tukholmaan tapaamaan mummia. Toivottavasti nämä matkasuunnitelmat onnistuvat, tuntuu että tarvitsen niitä. Hetkeksi edes pois Varkaudesta.










lauantai 17. elokuuta 2013
Vaikka tämän kesän muistankin ikävänä, kuuluu siihen myös huvittelua ja ihania reissuja. Kävin kesäkuun lopulla Ollin, Marjuka ja Artun kanssa Tampereella FunParkissa sekä Särkänniemessä ( VIHDOINKIN !!!). Olen siis kuutosluokasta asti odottanut että pääsisin Särkänniemeen, sillä ala-asteella kun kävin, olin liian lyhyt hurjiin laitteisiin. Ja en pettynyt, oli se tornado ehdottomasti paras sitten Tyrskyn. Ja delfiinit hurmaavat kuten aina, telkkarissakin. Sinä päivänä tunsin olevani lapsi jälleen ja ihan innoissaan kaikesta mitä vaan eteen tuli!
FunParkkiin lähdimme siksi että Marjukka oli voittanut liput, niin pakkohan ne oli sitten käyttää. Tajusimme jonossa että tämähän on selvästikin enemmän lapsille, mutta kyllä sieltä muutama hauskakin laite löytyi meidän makuun... FunPark on siis sisätiloissa, ja siellä kun on paljon ihmisiä yhdessä tilassa ilma käy ahtaaksi. Ulkopuistoon ei päästy vesisateen vuoksi.




Minä ja Marjukka lentosimulaattorissa. Otettiin vaihtoehdoista vuoristorata. Hieman lämmittelyä seuraavaan päivään, ennen Särkänniemeä.

 FunParkin hauskin peli. Piti ampua.. rosvojako ne oli? Ja jos ampui naisen, sai miinuspisteitä. 

 Funparkin jälkeen tutustumaan Tampereen yöelämään... vai mitenkä? Etsimme sopivan edullista baaria varmaan 1,5h, kunnes löysimme sopivan.
 Yövyimme Tampereella Omenahotellissa, ja mehän etsimme pitkään sopivaa baaria ja kaukaa. Kun tulimme takaisin hotellia päin, huomasimme Ale-baarin. Ja sehän oli tosi kiva paikka, ja hyvät hinnat. Otin viimeiseksi juomaksi sinä iltana Baileys kaakaon kermavaahdolla.. HUH! Oli aika tuhti.



 Tyrskyssä.

Tykkimäki! ... Eikäku Tukkijoki. Heräsimme aamulla aikaisin ja kävelimme suoraan kaikkiin vesilaitteisiin, Koskiseikkailuun ja sitten tietysti tähän. Kuvasta tuli loistava ja pakkohan se oli muistoksi ottaa!

Koska keli oli aamupäivästä harmaa ja sateinen, ei jonoja ollut. Paitsi sitten iltapäivästä kun sää selkeni, alkoi ihmisiä tulla ja jonoja olemaan. Mihinkään ei tarvinnut kuitenkaan jonottaa onneksi ikuisuuksia... :) Jäimme Särkänniemeen hieman pidempään alkuperäisestä suunnitelmasta, koska kun lipusta on maksettu hyvä hinta, kyllähän sen edestä pitää laitteissakin käydä! Onnistunut reissu kerrassaan!

Kello rientääkin jo niin paljon että on pakko lopettaa tältä erää. Ensi viikolla koittaa Wanuvarock ja TCR -tapahtuma Hertunrannassa. Olen siis hyvin kiireinen tulevina päivinä. Pitää olla kokoamassa, molemmissa tapahtumissa töissä sekä purkamassa. Sitten koittaakin viimeinen viikko töissä ja syyskuussa mietitään tulevaisuuden suunnitelmia. Ja lisää Wanuvan juttuja myös. 
Seuraavaksi aion päivittää viikonlopustani Turussa. Nyt ruokaa, sitten saunaan ja elokuvaksi on tänä iltana valittu Pilvikartasto! Jospa mieli siinä rauhottuisi... 

keskiviikko 31. heinäkuuta 2013
Kukkia äidin haudalta. Hautajaiset pidettiin 20.07.2013 Luttilan hautausmaalla,Varkaudessa. Äiti sairastui syöpään alkuvuodesta ja vei lopulta viimeisetkin voimat.


"Sydän lämmin ei syki enää, muisto kaunis iäti elää."


Nuku äiti unta rauhaisaa. Ikävä ja suru on suuri, jokapäiväistä. Kiitos ihanista, lämpimistä muistoista. Olit maailman paras äiti, en pysty myöntämään sitä, että tästä lähtien on elettävä ilman sinun läsnäoloasi, ääntäsi, halauksiasi ja huolenpitoasi.  

Arkkua laskiessa hautaan lauloimme laulun "Maan korvessa kulkevi lapsosen tie". Siitä kappaleesta tulee äiti aina mieleen.

Samuli Edelman - Suojelusenkeli (Maan  korvessa kulkevi lapsosen tie).



Juha Metsäperä - Äiti

Välillä unohdan että tämä on tapahtunut. Lähinnä näen unta että äiti elää, on kamalaa herätä aamulla todellisuuteen. Mutta joka päivä on mielessä se, ettei äitiä enää ole eikä hänelle voi enää soittaa. Tämä on tuskaista, sillä olin hyvin läheinen äidin kanssa ja vaihdoimme kuulumisia viikoittain, joskus päivittäin. Muistan mukavat lenkkeilyt äidin kanssa, mattopesut, shoppailut ja kuinka äiti aina oli tukena ja muistutti että kaikki kyllä järjestyy. Äidille pystyi kertomaan kaiken. Nyt kun ei ole äiti enää täällä eikä huolehtimassa, se alkaa ahdistamaan. Ei kuolemaa voi koskaan ymmärtää eikä siihen voi valmistautua. IKINÄ.
Vaikka toiset kokevat äidin lähdön helpotuksena, itse en koe sitä niin. Rehellisesti sanoen. Ymmärrän toisaalta sen, että äidin tuska on nyt ohi ja hänellä on nyt (ehkä) hyvä olla. Mistä sen tietää varmaksi...

Tunnen katkeruutta. Miksi näin piti käydä ja miksen saanut lisää yhteisiä muistoja tulevilta vuosilta? Miksi äiti riistettiin meiltä jo nyt? Miksei äiti saanut elää vanhaksi asti?
No turha niitä on miettiä, tapahtunutta ei voi muuttaa. Ja tässä vaiheessa tuntuu siltä, ettei kultaiset muistot helpota oloa, pikemminkin pahentaa. Niin miten suru surraan oikein?

 Päivä vain ja hetki kerrallansa. Suruvuosi alkaa. Äiti, sinua syvästi kaipaan. 


maanantai 15. heinäkuuta 2013
Lyhyesti viime viikkojen kuulumisia, jottei kukaan vain kuvittele että olisin lopettanut päivittämisen.

SUPERLYHYESTI:

Moona-koiran poismeno - Tampere - Funpark - Alebaari - Särkänniemi - Hurjat huvipuistolaitteet - Delfinaario - Paras matkaseurue - Äiti - Suru - Perhe - Sairasloma - Ikävä - Stressi - Juokseminen kaatosateessa - Sukulaisia - Kesämökki  - Uiminen - Body Pump - Kuopion tori - Aurinkoa - Mansikoita, herneitä ja kirsikoita - Hautajaisjärjestelyjä - Epätodellisuuden tunne - Uiminen ukkosella - Siivoilua.


Viimeisin kuva Moonasta. Moona lopetettiin 15 vuotiaana 27.06.2013 omalla kotipihallaan. 
Helle oli liian raskas vanhan koiran sydämelle. Hyvää matkaa rakkaalle Moonalle, joka on tuonut paljon iloa elämääni ja meidän perheelle! <33

Jonkin ajan kuluttua päivittelen taas enemmän ja tarkemmin kuulumisia. Rakkaan äitini poismeno saa asioita hieman uuteen järjestykseen ja on vaikea keskittyä moneen asiaan yhtäaikaa. Hengissä kuitenkin ollaan ja kohti arkea ensi kuussa!