lauantai 7. syyskuuta 2013
Olen virallisesti työtön työnhakija! Elokuun 30.päivä oli minun viimeinen työpäiväni. Heti seuraavana maanantaina kävin työkkärissä hoitamassa työttömyysjuttuja ja soittelin liitolle yms. työttömän hommaa. Vielä kelalta pitää muistaa hakea työttömän päivärahaa. Toistaiseksi en etsi töitä aktiivisesti.
Sain töistä läksiäislahjaksi tämän ihanan auringonkukan ja kirjan! Lisäksi myös paljon työkokemusta omalta alaltani. Vahvuuksiini kuuluu nyt myös markkinoinnin avustavat tehtävät.


En malta odottaa että pääsen tätä lukemaan. Tällä hetkellä luen Harry Potter ja puoliveristä prinssiä. 
En edes oikeasti muista, milloin olisin saanut kirjan lahjaksi! Olen tästä ihan innoissani.


Työtön viikkooni on kuulunut aikaiset herätykset niin lääkärinkäynneillä sekä vaunujen kunnostamista koirakentällä. Torstaina menimme siskon kanssa aamusta kaupoille etsimään syysistutuksia äidin haudalle. Pitkän pohdinnan jälkeen päädyimme tällaiseen lopputulokseen; 

Erilainen, mutta minusta kiva. Varsinkin nuo värikkäät kaalit.

Kun olimme istuttaneet nämä, sytytimme vielä öljykynttilän äidin muistolle. Nälkä yllätti meidät ja menimme Kahvila Kermaan keittolounaalle. Yllätyin miten täyteen tulinkaan siitä! Täytyy joku toinen kertakin mennä, oli nimittäin hyvät hernekeitot ja pannukakut. Tämä aamupäivä siskon kanssa oli viikon ehdottomasti kivoin asia. Lounaan jälkeen matkani jatkui kohti koirakenttää.

Wanuva on siis lupautunut tekemään Varkauden palvelus -ja seurakoirat ry:lle vaunujen kunnostamisen, siitä saadut eurot menevät Wanuvarock 2013 kuluihin. Projekti on venynyt parilla kuukaudella, syystä että ihmisiä tuli odotettua vähemmän paikalle tekemään hommia. Osallistuminen on siis ollut vähäistä ja vaihtelevaa. Mutta onneksi nyt saimme edes toisen vaunuista "melkein" valmiiksi. Kiitän suuresti niitä ihmisiä, jotka ovat auttaneet tässä projektissa. Tässä muutamia kuvia.

Ensin hiomiset kaikilta pinnoilta. Sitten pohja- ja pintamaalit. Metalliosat ja vaneriosat oli maalattava eri maaleilla.

Perjantaina 6.9. klo 19.00 näytti lopputulos tältä!



Vielä täytyy vaunun takaosa ja toinen sivuosa hioa ja maalata. Onneksi kuitenkin jo voiton puolella. Toiseen vaunuun emme enää tänä vuotena koske, sillä syksyn tullessa ilma on kosteaa eikä maalaaminen onnistu.

Rehellisesti sanoen itse en ole niin tyytyväinen lopputulokseen. Lähinnä nuo koirahahmot eivät miellytä silmääni, tuo sivuosa monine tassuineen taas on IHANA!
Tein luonnokset niin hätiköidysti ja sutaisemalla. Jos olisi ollut voimaa, aikaa ja inspiraatiota, olisi tulos voinut olla toisenlainen. Mutta aina ei voi onnistua, ja kyllä ollaan saatu tähän mennessä ihan hyvää palautetta noista koirista. Olisihan sinne voinut tehdä enemmän sisältöä, mutta minulta itseltäni voimat kyllä loppuvat tältä syksyltä. Täytyy osata lopettaa ja antaa itselleen tämän kerran anteeksi.

Tänään lauantaina siivottiin Ollin kanssa reippaasti yli kaksi tuntia meidän asuntoa! Halusin tehdä syyssiivouksen, sillä joulu- ja kevätsiivous ovat jääneet pois. Tähän kuului siis mattojen ulosvieminen ja niiden puistelu, lattioiden siivoaminen, ikkunoiden pesu, vessan siivoaminen... vielä tavaroiden järjestely jäi, kaapeissa on tavaraa joita emme ehkä tarvitse ja ne ovat siellä sekaisin. No, kun joskus lokakuussa on aikaa niin ehkä siirryn niihin.

Minun täytyy keksiä itselleni joka päivä jotain mukavaa tekemistä. Mutta se ei ole toteutunut. Olo on hieman uupunut. On vaikea keksiä mitään kivaa, kun suurin osa kaveripiiristäni asuu muualla. Tänään olisin kaivannut montakin ystävää seuraksi. Jos minulla on ollut ahdistunut tai yksinäinen fiilis, olen katsonut elokuvia. Mutta niitäkin tulee vain katsottua yksin, eikä sekään tänään kyllä huvita. Oloni on hankala, vaikea käsitellä ja ymmärtää.

Jospa se tästä. Huomenna jatkamaan vaunujen kunnostamista, ehkäpä menen myös pitkästä aikaa Lady Lineen jumppailemaan! En olekaan harrastanut liikuntaa yli kuukauteen säännöllisesti. Kaipaan BodyPump tunteja, sinne siis!

PS. Tätä blogia päivitin Simple Plania kuunnellen. Jostain syystä olen alkanut kuuntelemaan taas niitä artisteja, jotka olivat suosikkejani yläasteella. Ehkäpä siksi, että niitäkin aikoja kaipaan kun asuin vielä kotona äidin ja isän kanssa, ihanassa huoneessani ja huolet olivat silloin pieniä.



0 kommenttia:

Lähetä kommentti