torstai 19. syyskuuta 2013

Harmaita pilviä ja kynttilänvaloa

19.9.13 | Lähettänyt | | Muokkaa tekstiä



Kävimme Cafe Artissa tiistaina. Tämä viikko on ollut erittäin harmaa ja välillä on satanutkin.
Syyssäillä on ihana mennä tunnelmallisiin kahviloihin!
 Sainpa tilattua itselleni Milk Steamerin,
piti tosin kertoa työntekijälle, miten sellainen tehdään.
Marianne otti haudutettua teetä, se tuli tuollaisessa ihanassa teekannussa!! 

Kävimme torstaina Vohvelibaarissa. Eli oikealta nimeltään Flora coffee and woffle house.
Otin vohvelin kolmella hedelmällä ja näin herkulliselta se näyttää!

Vohvelin lisäksi kotitekoista Lemon Lemonadea. Oli ihanan kirpakkaa.

Torstaina keittolounasta. Lisäksi kävimme ihailemassa Indiskassa tuotteita.


Lisäksi käytiin kirjastossa lukemassa lehtiä ja myös Sammakon kirjakaupassa. Olen haaveillut Narnian - kaikki tarinat kirjasta, mutta painoksia ei enää ole. Tai oli, mutta vain ruotsinkielellä. :D
Täytynee kysellä jos jollain olisi sellainen myydä tai lainata.

Keskiviikko päivänä olin hirveän väsynyt, joten luin kirjaa ja katsoimme elokuvan nimeltä Safe Haven. Suosittelen katsomaan! Ainakin itse pidin leffasta ja oli tarpeeksi jännittävä. Ja elokuva myös yllätti lopussa.


Nyt olen viikon verran Turussa vieraillut, enkä haluaisi edes ajatella huomista lähtöä.. on se vaan vaikea pysyä erossa isosiskosta! Täällä on ollut niin mukavaa. Bussi vie minut Tampereelle Elisen luo, olen siellä sitten sunnuntaihin asti.

Tajusin täällä ollessani, etten voi paeta suruani. Suru on surettava ja sille on annettava aikaa. Ja se on ok. Vaikka koen huonoa omatuntoa, etten hae töitä tai tee töitä, pitäisi osata antaa se itselleen anteeksi. Se on vain vaikea, kun jotkut asiat tai ihmiset painostavat minua ajattelemaan asioita eteenpäin, mitä teen seuraavaksi jne... se saa oloni ahtaaksi. 

Kävin ammattilaisen luona juttelemassa surusta ja opin tunnistamaan mikä todellisuudessa mielialani onkaan ja mitä tunteita suru tuo tullessaan. Olen tuntenut vääryyttä, ikävää, vihaa ja yksinäisyyttä asian kanssa. Kotipaikkakunnallani ei ole enää montaa ystävää, joka hieman laskee mielialaani alaspäin... pitäisi itse muuttaa muualle, mutta en ole vielä valmis ajattelemaan moista muutosta. Surusta on vaikea puhua, ilman kyyneliä.

Tällä hetkellä koen, ettei minulla ole unelmia tai tavoitteita. Olen harmaiden pilvien varjossa. Joudun ehkä luopumaan minulle ennen rakkaista asioistani, koska en jaksa ajatella niitä. Koen ylimääräisen tekemisen kuormittavana.

Tänä iltana saunaan ja sen jälkeen katsomme telkkaria kynttilänvalossa. Huominen lähtö tuo varmasti ikävän tunteita ja kyyneleiltä on vaikea välttyä. </3




1 kommentti:

  1. nooraemilia19/9/13

    Ei sinun tarviikkaan tällä hetkellä miettiä tulevaa, töitä tms! Elät päivä kerrallaan, anna itselles aikaa. Sulla on varmasti rankkaa, eikä sitä helpota yhtään se, että väsytät ittes ihan loppuun töissäkin. :( Tämä on sinun elämäs, sinä elät sitä itse, eikä kukaan muu voi tulla sanomaan pitäskö sinun hakea nyt töitä tai muuta, ne ei oo sinun "saappaissas". Tiedät itse ne omat voimavarat, mitä jaksat ja mitä et.

    Älä koe huonoa omatuntoa mistään, töitä kerkeet tehä kyllä vielä tässä elämässä, älä siitä huoli. :D

    Ja mullakin loppuu tuo työharjottelu viikon päästä, niin nähellään useemmin! Sitten oon itekkin työtön.

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)