Vaikka minuun iski flunssa perjantaina, ei se onneksi estänyt lauantain leffailtaa Kuopion Finnkinossa. Koko perjantaipäivän olin kotona ja join paljon nestettä toivoen että nuha antaisi sen verran periksi että pääsen katsomaan Gravityä. Tulin samalla miettineeksi, että en ole varmaan vuoteen ollut kipeenä! En ainakaan muista että olisin viime keväänä ollut kipeänä, en nimittäin ollut töistä poissa päivääkään jonkun sairauden takia.
Gravity... no, mukaansa tempaava, jännittäviä hetkiä oli mutta en katsois uudestaan. Saattais pitkästyttää. Mutta olihan se kiva katsoa silti jotain 3D leffaa. :)
Viikonlopun yli on eletty tämän nuhan kanssa ja hieman ärsyttää kun ei pääse liikkumaan, esimerkiksi salille. Tänään pyöräilin, mutta tuntui niin tuskaiselta matkalta että taidan sairastaa tämän nuhan rauhassa ilman rasituksia, ettei tule jälkitauteja tai pitkity.
Tänään on äitini syntymäpäivä. Vein haudalle kynttilän ja hautakivi oli asennettu jo paikoilleen. Lopputulos on se mitä halusimme, nätti muistomerkki.
Gravity... no, mukaansa tempaava, jännittäviä hetkiä oli mutta en katsois uudestaan. Saattais pitkästyttää. Mutta olihan se kiva katsoa silti jotain 3D leffaa. :)
Viikonlopun yli on eletty tämän nuhan kanssa ja hieman ärsyttää kun ei pääse liikkumaan, esimerkiksi salille. Tänään pyöräilin, mutta tuntui niin tuskaiselta matkalta että taidan sairastaa tämän nuhan rauhassa ilman rasituksia, ettei tule jälkitauteja tai pitkity.
Tänään on äitini syntymäpäivä. Vein haudalle kynttilän ja hautakivi oli asennettu jo paikoilleen. Lopputulos on se mitä halusimme, nätti muistomerkki.
"Miettivät varpuset"
Tämänhetkisestä tunnetilaa ei voi sanoin kuvailla. En edes tiedä kylläkään mitä tunnen tai ajattelen äidin poismenosta. Elän vaan päivän kerrallaan ja joskus yllättäen suru/ikävä iskee varoittamatta, ja sille ei voi mitään. Ei ihmistä ole varmaan luotu ymmärtämään kuolemaa. Tuntuu pahalta kuitenkin hyväksyä tilannetta. Tänään kuitenkin tuntui että äiti oli läsnä ja sai onnentoivotukset perille, missä ikinä onkaan. :)
