Beneath the Surface

Siinäpä aika tiivistetysti mitä oon viime aikoina touhunut. Pieni hiljaisuus blogissa johtuu siitä ettei ole vain huvittanut päivittää mitään. Ei ole mitään mistä kirjoittaa. No nyt on sentään jotain pientä!
Olen kokeillut joitain uusia ruokia ja myös yksi oleellinen osa josta ei ole kuvaa on liikunnan lisääminen arkeen. Olen tässä työttömänä ollessani harrastanut liikuntaa säännöllisesti Lady Linella. Olen innostunut käymään Body Attack ja Flow tunneilla, Body Pumpin lisäksi. Sali ei tällä hetkellä oikein kiinnosta, haen liikunnasta hyvää oloa, kehitystä aerobiseen kuntooni ja pientä kiinteytystä ongelma-alueille. Toki lihasmassakin ois kiva mutta kaikkea ei voi saada kerralla!

Ensi kuusta lähtien pääsen tekemään muutamia työvuoroja ennen tulevaa kesätyötä. Onhan se ihan mukavaa pienen tauon jälkeen saada jotain tekemistä välillä. Arkeni onkin nykyään kotona olemista, siivoamista, liikuntaa, ruoanlaittoa ja välillä tulee satunnaisia menoja. Ahdistun edelleen helposti pienistäkin asioista, mutta olen opetellut tunnistamaan milloin ahdistava tunne alkaa ja pyrin kitkemään sen alkujaan pois mielestä.
Tällä viikolla sain ikävän vieraan, nimittäin nuhan. En ole päässyt tällä viikolla ollenkaan jumppiin, mutta parempi on sairastaa nuha rauhassa läpi.
Täytyisi yksi kolumni kirjoittaa ja jännitän sitä aikalailla. Olen vasta kirjoittanut pääkohtia MISTÄ kirjoittaisin, mutta vielä en ole koneen äärelle sitä alkanut työstämään. Deadline pukkaa viikon päästä, kohta täytyisi aloittaa... no, ei saa ahdistua nyt siitä. Kyllä sitä tekstiä varmasti tulee, kun vain hetken jaksaa keskittyä. Näin ainakin uskottelen itselleni.

Ennen kuin aloin tätä blogia päivittämään, minulle iski sellainen fiilis ettei huvita tehdä yhtään mitään. Siis oikeasti, MITÄÄN. Ei huvita istua edes sohvalla, ei katsoa telkkaria, ei syödä, ei suihku... Ajatus ei kulje eikä missään oo hyvä olla. Normaalia silloin kun sairastaa.
Viime aikoina on tullut nähtyä myös ikäviä painajaisia, jotka herättää aamuyöstä. Herään usein myös aura-autojen ryskeeseen varhain aamusta. Vaikka sitä lunta ei oo satanu senttiäkään. Ei, ei ne myöskään hiekottaneetkaan. Eivätkä minun tietääkseni myöskään keränneet lunta. Mitähän lie touhuavat, ajelevat muuten vaan ettei työt loppuis kokonaan? Olenko ainoa joka on ihmeissään? No, elämän pieniä murheita nämä. Silti minun piti useampi lause tästä kirjoittaa.. :)

Viikonloppuna lepään, toivon pientä inspiraatiota kirjoittamiseen ja sunnuntaina vietämme ystävien kanssa ennakkolaskiais-sunnuntaita, eli luvassa on laskiaispullan leivontaa. Jos nuha ei vaan tästä pahemmaksi muutu.

Minun täytyisi uskoa, etten näe enää äitiä, vain muistoissa ja valokuvissa. En vaan silti halua uskoa tapahtunutta todeksi. Kuolema on niin outo asia, ettei sitä koskaan pysty ymmärtämään ja miten aina se tulee kerta toisensa jälkeen niin yllätyksenä.

Kuolemasta on edelleen ja aina vaikea puhua. Ja se pelottaa, varsinkin kun kyseessä on erittäin rakas ihminen. Ei siitä pysty puhumaan ihmisen kanssa, joka on kuolemaisillaan, edes viimeisinä lähdönhetkinä. Ainakaan minä en pystynyt.

"Äiti. Vajaan viiden kuukauden sairastamisen lopuksi koitti lähtö tästä maailmasta. Ja ennen aikojaan, vielä ei olisi pitänyt olla sinun lähdönhetki. Sinusta piti tulla mummo ja nauttia lapsenlapsista, sillä rakastit lapsia, niin omiaan kuin muidenkin lapsia. Sait onneksi tehdä sitä työtä mitä halusitkin, olla perhepäivähoitaja. Sait myös perheen, jossa asusti rakkaus.Et kertonut meille tuskistasi tai peloistasi. Jos olisin tiennyt että kuolet pian, olisin muutamia asioita tehnyt toisin. Olisin halunnut viettää enemmän aikaa kanssasi viimeisinä elinkuukausinasi.
Nyt olet poissa ja tuntuu että olen yksin asiani kanssa. En halua puhua surustani muille. Haluan lohtua vain sinulta. Eniten jään kaipaamaan sinun antamaa rakkautta, joka oli aitoa ja pyyteetöntä. Sitä en tule ikinä saamaan keneltäkään muulta ihmiseltä kuin sinulta."

Vaikka kuolema oli väistämätön, en ikinä sairauden aikana halunnut uskoa, että se olisi vaihtoehto. Halusin uskoa että kaikki kääntyy vielä hyväksi ja äiti pystyy elämään taas normaalia elämää. Halusin äidille tulevaisuutta tässä elämässä. Vaan näin ei käynyt ja jäljelle jäi vain suru ja ikävä.

Minusta tuntuu väärältä että näin kävi. Meiltä on riistetty äiti, joka hyväksyi meidät lapset sellaisena kuin olemme, huolehtivainen ja rakastava. Miksi hänen piti mennä jo nyt? Maailmassa on syntymää ja kuolemaa, mutta kuten totesin jo aiemmin, kuolemaa ei koskaan voi ymmärtää eikä sitä, miksi sen hetki oli nyt.

Viime aikoina olen tuntenut vihaa ja ollut erittäin kiukkuinen. Ja murehtinut liikaa tulevaisuuttani, jota en enää näe. Minua ei kiinnosta tehdä enää mitään. Työnhakua on silti tehtävä vaikka pahalta tuntuu. Enkä ole tällä hetkellä valmis kaikkiin tuleviin haasteisiin mitä elämä tuo tullessaan. (Toisaalta kuka olisi?)
Mutta tämä ikävä, suru, hämmennys, pelko, viha, kieltäytyminen saa mieleni täysin turtaksi tai sekavaksi. Riippuu päivästä. Vain harvoin on enää niitä päiviä, jolloin olisin iloinen ja onnellinen tästä elämästä.
Tahdon kieltäytyä hetkeksi velvollisuuksista ja osittain elämisestä siihen malliin kuin olen tottunut sen elämään. Tunnen myös häpeää, että annan näiden tunteiden vallata mieleni. En halua elää elämääni ilman äitiä.

Sehän on ok, että tunnen näitä tunteita eikä niitä tarvitse hävetä. Kuuluu suruun.
Luulen, että minun on koettava nämä tunteet jotta voin jossain vaiheessa jatkaa elämääni. Käsitellä nämä asiat kerralla, loppuun asti. Ilman aikarajaa, paineita ja stressiä. Uskon, että nämä tunteeni jossain vaiheessa helpottuvat eivätkä hallitse elämääni niin paljon kuin nyt.

Nyt aion kertoa mitä tapahtui sitten joulukuussa. Olen kuukauden jälessä ja ajattelin että nyt teen tämän äkkiä ja lyhyesti, sillä vuosi kohta vaihtuu ja ketä enää kiinnostaa mitä tein joulukuussa?

Joulukuussa kävin ystäväni Sennin syntymäpäivillä Jyväskylässä. Teemana oli Linnanjuhlat.

Palatkaamme hieman ajassa taaksepäin:

Erittäin nopea päivitys siitä, mitä viime aikoina on päällisin puolin tapahtunut. Kävin kampaajalla leikkuuttamassa huonot latvat poikkeen ja samalla minulle tehtiin lettikampaus iltaa varten. Koin elämäni ensimmäistä kertaa stand up-komiikkaa Ismo Leikolan esittämänä, ja suosittelen muillekin! Oli naurettavan hyvä show! :)

Viime viikonloppuna käytiin Mikkelissä kavereiden luona. Vietettiin pienimuotoiset pikkujoulut. Oli tosi Party Hard bileet, syötiin pipareita, torttuja ja jouluruokaa. Mutta minulle tämä rauhallisempi meno kävi, nimittäin olen viime aikoina ollut väsynyt.
Kävimme yhdessä syömässä Ravintola Einossa, jossa oli ihan tajuttoman hyvää ruokaa! (Ja hintakaan ei ollut paha, kun meillä oli kuponki jolla sai kaikki ruoat puoleen hintaan!) Ei sitä muuten olisi kyllä tullut käytyä..
Söin syntisen hyvää suklaakakkua, tässäpä siitä kuva.



Tuli taas tuhlattua rahaa Mikkeliin. Tein hienoja löytöjä!


Kirpparilta pellavaverhot 2 kpl yht. 5e.

Löysin kivoja jouluverhoja alennuksesta ja kirpparilta. Vihdoinkin ostin itselleni uudet K2:sen rullaluistimet! Olivat -50% ja pakko ne oli napata matkaan vaikka hintaa niille jäi vielä reipas satanen. Nytpä on ensi kesäksi kunnon rullikset! Ja ihana Vintage laukku vitosella kirpparilta. :) Kerrankin minä teen löytöjä!

Viime aikoina olen editoinutWanuvalle Wanuvarock´13 koostetta ja nyt seuraavaksi pitäisi tehdä Pelitukiprojektille digitarinaa. Käy fiilistelemässä tästä.

Vaikka koin urakan ensin liian raskaaksi, sain onneksi inpiraation, jonka pohjalta lähdin videota editoimaan. Lisäksi kuvaaja oli kuvannut niin hyvät otokset että se teki projektista helpomman. Voihan siihen vielä kaikkea hienoa tehdä, mutta täytyisi ensin opetella käyttämään ohjelmaa/muita ohjelmia paremmin. Editoin siis Adobe Premiere Pro CS6 ohjelmalla, jota en ole siis aikaisemmin käyttänyt. Aikaisempaa kokemusta on Final Cut Pro ja Sony Vegas ohjelmilla, mutta onnistuu iha ok tuolla Premierellä työskenteleminenkin. Kaikkeen oppii, kun on vain aikaa ja halua.



Olin isänpäivän aattona Tarinoiden Taulumäellä töissä Nuorisokahvila Nukassa. Narikassa tuli oltua koko ilta, meitä oli wanuvalaisia illassa vain kaksi töissä, mutta onneksi pari nuorta vapaaehtoista saatiin avuksi ja selvisimme illasta näin hengissä. Tiistaina menemme syömään Kotipizzaan tästä uurastuksesta. Nukan toiminnoissa olen mukana vuoden loppuun asti ainakin perjantaisin, melkein joka perjantai tulee oltua siellä. Kohta täytyy erota Wanuvasta, (Liian vanha valtuustoon) mutta tuntuu ettei se haittaa. Olen tehnyt 6-7 vuotta vapaaehtoistyötä, ja se riittää, ainakin hetkeksi haluaisin vetäytyä niistä touhuista ja keksittyä omiin juttuihin. Mieliala on välillä niin ailahteleva, välillä tuntuu ettei haaveita ole tai jos on, ne ovat liian vaikeita toteuttaa. Ja työnhaku ei tule onnistuakseen.

Isänpäivänä menimme porukalla syömään Amandan isänpäivälounaan ja katsoimme draamakomedia elokuva, jonka isä valitsi. Oli hyvin mukava päivä vain olla porukalla ja syödä hyvin. Olin muutenkin 3 yötä Puurtilassa siskon ja isän seurana.
Tiistaina oli ensimmäinen tapahtumanjärjestäjäkoulutus tapaaminen. Olen ilmoittautunut koulutukseen, sillä koen että siitä on minulle tulevaisuudessa mahdollisesti hyötyä. Oli oikein rento ja aktiivinen keskusteluilta.


Tällä hetkellä odotan kovasti Ismo Leikola Showta, jonne sain liput synttärilahjaksi siskoilta. Silloin menen kampaajallekin leikkuuttamaan hiukset iltaa varten. Lisäksi suunnitelmissa on mennä viikonlopuksi Mikkeliin kavereiden luo marras-joulukuun vaihteessa, lisäksi odotan innolla Wanuvan pikkujouluja.
Nyt viikonloppuna olisi tarkoitus mennä Kuopion Finnkinoon katsomaan Gravity 3D. Viimeksi kävin siellä kesällä katsomassa Star Trekin jatko-osan, ja olin aivan myyty 3D tekniikkaan ja Finnkinon täysin uusiin leffateattereihin. Kaikki oli täydellistä ja tuntui kuin eläisi unessa! Nyt siis taas nauttimaan hyvästä elokuvasta, vaikka juoni onkin kuuleman mukaan ennalta-arvattava. Mutta on varmasti miellyttävä kokemus jälleen.

Haluaisin myös nähdä Nälkäpeli - Vihan liekit, sillä kirjat olen lukenut ja tykkäsin niin kirjoista kuin ensimmäisestäkin elokuvasta. Saa nähdä katsonko sen Varkaudessa vai missä...

Tänään heräsin samaan aikaan kuin Olli ja tein koko aamupäivän Wanuvan asioita, jotta eivät jäisi mieltä painamaan loppuviikoksi. Tein hyvää makaronilaatikkoa, nukuin tunnin päiväunet, kävin Body Pumpissa Nooran kanssa, vaikka väsytti hirveästi. Kyllä se liikunta taas auttoi ja nyt illaksi sain paljon energiaa.