Beneath the Surface

Viime viikon olin töissä, ja se teki todella hyvää työttömän arkeen. Sai tekemistä päiviksi, mutta kyllä olin väsynyt työpäivien jälkeen. Kotiin kun pääsin niin istuin vaan sohvalla katsellen kattoa. Ei jaksanut edes ajatella. Torstai oli vika työpäivä ja silloin lähdin jumppaan joka antoi tarvitsemaani puhtia ja hyvää mieltä. Lähdimme Ollin kanssa samana iltana kiinalaiseen syömään, se oli hieno päätös huikealle päivälle.

Seuraava päivä oli PERJANTAI ja sekin tuntui pitkästä aikaa perjantailta. Työviikon kohokohta. Olin nuorisokahvila Nukassa vapaaehtoisena ja pitkästä aikaa työntekijöitä riitti koko illaksi ja juttuseuraakin oli.
Vaikkakin perjantaina kärsin pienestä masennuksesta, nimittäin olin tuhlannut paljon rahaa sinä päivänä. (You know what I mean?) Ja jos tarkemmin ajattelee niin viime aikoina on mennyt rahaa ostaessa muutama syysvaate, uusi puhelin (Ainiin, omistan nyt iPhone 4S:n, en voinut enää vastustella.), suojia puhelimeen, lisää vaatteita... NYT SAIS LUVAN LOPPUA TÄMÄ TUHLAAMINEN!!

Vielä en ole puhkunut hirveästi intoa uutta puhelinta kohtaan, sillä tämä rahan tuhlaaminen on laskenut mielialaa ja hankin puhelimen, koska entinen ei enää toiminut kuten piti. Jos elämäntilanne olisi ollut toinen kun sen hankin, saattaisin olla ihan hulluna tuosta puhelimesta. No, näin tällä kertaa.
Ja kyllä haluaisin ois käydä mm. kampaajalla leikkuuttamassa hiukset. Mutta en kehtaa tuhlata enempää rahaa. Kyllä minä tämännäköisenäkin pärjään. :) Ei saa elää yli varojensa!

Viime aikoina olen askarrellut seuraavia:





Ja tänä lauantaina kävin haudalla sytyttämässä kynttilän ja leivoin sämpylöitä. Aijai kun tuli hyviä, ensi kerralla on tehtävä litran taikina, loppuuvat aina ihan kesken!



Perjantaina olis sit taas Nuka, lauantaina onkin luvassa synttäreitä, TCR karonkkaa ja ehkä käyn kirkossakin pyhäinpäivän vuoksi, jos vain ehdin.

Siinä suunnitelmia kerrakseen, aikataulutettukin oikein että pysyy päivät jotenkin kasassa! :)

Tämä viikko on ollut aikalailla tunteiden vuoristorataa, mutta hyvä maku siitä jäi silti.

... "Tahdon olla yksin vaan en sittenkään, kävelen vain kämpässä ympyrää ei oo hyvä näköjään nyt mitenkään."...
..."Jos ei se tapa niin se vahvistaa, paskat siitä vaikka ahdistaa!"...
..."Tänä hetkenä mua ei mikään lystä"...
..."Halaa mua, halaa mua, halaa lujempaa tai paha henki ajatukseni sumentaa!"...

Turta - Kaikki on hyvin

... niin ja kaikki on näistä tuntemuksista huolimatta hyvin! Kun vain jaksaa uskoa niin.

Heipähei! Täytin 22 vuotta perjantaina 18.10.2013. Vietettiin synttäreitäni pienellä joukolla katsoen Rentun Ruusu- elokuvaa. Miksikö? Aikaisemmin mökkiviikonloppuna tuli vain kavereiden kanssa miettineeksi, ettei kukaan meistä ole kyseistä elokuvaa edes nähnyt. No, se sitten katsotaan kun on minun synttärit! Erittäin mukava ilta kaikinpuolin, kiitos ihmiset!




Lisäksi sain lahjaksi isoveljeltä Valokuva on IN -kirjan, kavereilta pöllökorvikset ja lahjakortin S-ryhmään.
Muuten viime viikkoni ennen perjantaita olin lapsuuden kodissani, Puurtilassa. Marianne tuli kylään viideksi päivää ja siivosimme leikkimökin, käytimme naapurin koiraa lenkillä ja kävimme myös serkun luona yökylässä. Ja muutenkin vietimme aikaa Puurtilassa.

Matka mummon luo sujui hyvin. Oli ihana nähdä Vanha kaupunki, kulkea Tukholman julkisilla kulkuneuvoilla ja hienoa oli päästä kotiin päin uudella Viking Grace laivalla. Kun palasimme Varkauteen, syksy oli saapunut ja kaikki oli keltaista!!

Kaiken huipuksi ollaan käytetty autoa jo kaksi kertaa katastuksessa eikä oo menny läpi. No, jos kolmannella kerralla menis! Hieman kiire tulee kun lähtöpäivä on torstai, ja sinä päivänä, hetkeä ennen lähtöä auto menee korjattavaksi. Toivottavasti auto on lähtövalmis sen jälkeen.

Ensi viikkoon, loppuviikko reissatessa!

Nyt tulee päivitys viime viikonlopun Tampere matkastani. Olin siis ollut yli viikon Turussa ja sieltä lähdin bussilla kohti Tamperetta. Elise odotti minua bussiasemalla, josta jatkoimme kämpille, ruokakauppaan ja pidimme rennon perjantai-illan hyvän ruoan kera ja kuulumisia vaihdellen. Oli ihanaa jutella hyvän ystävän kanssa pitkästä aikaa kaikenlaisista asioista. Niinkuin sanotaan, ystävän kanssa jaettu ilo on kaksinkertainen ilo, jaettu suru on puolitettu suru. Tai jotain sinnepäin. Lisäksi lauantaina yritimme hieman ottaa syyskuvia, tällä kertaa emme onnistuneet niissä niin hyvin. (Hämärä tuli liian yllättäen) Mutta aina ei voi onnistua! Loppuilta meni Dexteriä katsellessa.








Tämän mukavan kahvittelun pääteeksi hyppäsin junaan, joka vei minut Pieksämäelle. Pääsin Ollin kyydissä sieltä kotiin Varkauteen. Tämä viikko Varkaudessa on ollut raskas, on vaikea jättää kotitöitä tekemättä, joten päiväni on koostunut lähinnä siitä, että siivoan ja möllötän telkkaria. Olen toki tietoinen, että olen ollut väsynyt, mielialat vaihtelevat ja olen yleensä alakuloinen ja murrun pienistä vastoinkäymisistä. Tunteilleni en kuitenkaan mahda juuri nyt mitään, ja minun on vaikea hyväksyä sitä. Vaikeaa on.
Vastuuta olisi vaikka mistä, en vain jaksaisi tehdä mitään. Muutamat asiat tuntuvat pakkopullalta. Haluan vain olla rauhassa ja jos innostun, niin mennä Lady Lineen liikkumaan. Mutta sekään ei aina ole onnistunut, se liikunnan harrastaminen. Vaikka yritän ajatella, että minun ei tarvitse nyt miettiä mitään suurta, ihmiset kuitenkin kyselevät haenko töitä vai en. Ja en voi tunteilleni mitään, ahdistun näistä kyselyistä silti. Ja työkkärin järjestämä stemppipäivä lähestyy... oh no. Onneksi voin siellä vain päivittää CV:n, elleivät pakota minua tekemään työhakemuksen johonkin.
Lisäksi Tukholman reissu lähestyy, vaikka rahaa ei minulla ole. Ahdistus iskee matkasuunnitelmien tekemisestä! Vaikka reissusta tuleekin varmasti ihan mukava.