Miten kuolemaan tulisi suhtautua? Miten asian voi tiedostaa
ahdistumatta?
Olen tässä vuoden mittaan joutunut pohtimaan tahtomattani kuolemaa päivittäin.
Lähipiirissä on sattunut poismenoja ja se on antanut ajattelemisen aihetta. Se
on väistämätön, ja sitä kohtaa yhä useammin ja useammin.
Kuolemahan ei ole uusi asia. Maailmassa syntyy ja kuolee ihmisiä päivittäin. Elämän
ja kuoleman on kuljettava käsi kädessä. Mutta olen vasta nyt tiedostanut asian.
Kuolema koskettaa siis minua ja läheisiäni. En eläkään enää sitä lapsen omaa
maailmaa, jossa kukaan ei kuole. Toisaalta tulen ajatelleeksi, että emme kuole koskaan. Kuolemamme jälkeen elämme
muiden ihmisten muistoissa.
On myönnettävä, etten usko Jumalaan. Pyhäinpäivänä kirkossa istuessani pohdin,
onko tässä järkeä. No, on heille jotka
uskovat. Heille usko Jumalaan on tuki ja turva elämän koettelemuksille, tuo
valoa sinne missä on pimeää. Anteeksiantamusta silloin, kun on tehty väärin. Armoa.
Jumala antaa rakkautta, toivoa ja uskoa elämään. Mistä minä saan rakkauden,
toivoni ja uskoni, jos en usko Jumalaan?
Elämästäni, läheisistäni ja itsestäni löydän tarvittavat ainekset uskoon,
toivoon ja rakkauteen.
Ihminen saa uskoa siihen mihin tahtoo. Haluaisin uskoa siihen, että kun kuolen,
elämäni alkaa uudestaan jossain muualla, muussa olomuodossa. En kuitenkaan
odota liikoja, jotten pettyisi. Voi olla että elän vain kerran ja kuoleman
jälkeen on... Pimeyttä. Ei mitään. En ajattele. En tunne. Ei muistoja. En ole
enää olemassa. Joten ei ole kaipuuta entisestä. Kun asiaa alkaa pohtimaan
liikaa, iskee paniikki.
Kuolemaa ei tulisi miettiä liikaa. Asia on kuitenkin tiedostettava, kuoleman
joutuu joskus jokainen kohtaamaan, yksin. Näin saa enemmän irti elämästä, kun
muistaa että kaikki on katoavaista ja kaikki voi olla hetkessä ohi. On elettävä
täysillä ja olla läsnä joka hetkessä.
Kuolema ei itselleni ole ajankohtainen, joten en osaa suhtautuakkaan siihen
mitenkään. Eikä sitä koskaan tiedä milloin sen kohtaa. Kuolema on mielestäni
sitä jotain, mitä ihminen ei pysty ikinä ymmärtämään. Niinkuin emme voi
ymmärtää, miten elämä syntyy.
Kuitenkin,
show must go on!
_______________________________________________________________________________
How should
react to the death? How to be aware of the death, without anxiety?
I had to think about death unintentionally about a year. My vicinity have some
departure, and it has given rise to think. It is inevitable, and that happen more
and more.
The death it´s not a new thing. In the world people born and die every day. Life
and death have to go hand in hand. BUT I've only now realized it. So death
touches me and people who is close to me. On the other hand, I have been
thinking, that we never die. After we die we are living in other people's
memories.
I have to say, I don´t believe in God. On All Saints' Day I sat in the church
and think, is this grazy? Well, yes to the them who believes. For them, faith
in God is support and security for the trials of life, brings light to where is dark. Forgiveness when it´s done
incorrectly. Mercy. God gives love, hope and faith in life. Where I get my
love, my hope and my faith, if I don´t believe in God?
Of my life, my family and myself I find the necessary ingredients to faith,
hope and love.
Human can believe what he wants. I would like to believe, that when I die, my
life will start over again somewhere else place. I don´t expect too much, because
I don´t want to be disappointed. t may
be that I live only once, and after the death is... Dark. Nothing. No
thinking. No feelings. No memories. I don´t exist anymore. So I don't have yearning to back. When thinks too much this, panic
strikes.
You should
not think death too much. However, I think you have to be aware of death, because
sometimes you will meet death to face to face and alone. When you realized, that life is short and all
is fleeting, you get more of life. You have to live to the fullest and be
present in every moment.
Death isn’t
current subject to me right now, so I don’t know how to react with it any way.
But you never know when it comes. In my opinion death is something that people cannot ever understand. Just
as we cannot understand how life arises.
But however, show must go on!
Katti nauttimassa parvekkeellä kesästä.
