Beneath the Surface

Kuten edellisessä päivityksessä kerroin, viikon kohokohta eli Turku koitti viimein torstaiaamuna.


Matka ei alkanut niin helposti kuin odotin. Menin siis Varkauden juna-asemalle junaa odottelemaan, kunnes tuli kuulutus että juna olisi myöhässä 45 minuuttia! Tämähän tarkoitti sitä että myöhästyisin Jyväskylästä lähtevästä bussista, joka veisi minut Turkuun asti. Pienen paniikin jälkeen tuli kuitenkin kuulutus, että korvaava bussi veisi Pieksämäelle, josta matkani jatkuisi Jyväskylään junalla.


Juna odotti meitä, vaikka viisi minuuttia oltiin myöhässä aikataulusta. Työntekijät bussissa että juna-asemalla olivat mukavia. Tämä on ENSIMMÄINEN kertani, kun joku juna on näin paljon myöhässä. Mutta ongelma korjattiin välittömästi ja hyvin, olen tyytyväinen. Vaikkakin tästä aiheutui turhaa jännitystä, pääsin Jyväskylään ajoissa ja ehdin Onnibussiin. Mainittakoon, että suosittelen hirmuisesti tuota Onnibussia! Maksoin Jyväskylä-Turku matkastani 8,90e (Ostin lipun ennakkoon) ja kuskit ovat aina yhtä mukavia ja iloisia. Aina on kiva matkustaa Onnibussilla, tämä oli siis toinen kertani kyseisellä vuorolla.



Kun saavuin lopulta aurinkoiseen Turkuun, minua odotti Mariannen luona lämmin ruoka ja paljon lukemista ja Turun keskustan kartta! Mariannelle tuli jokaiselle päivälle jonkinlainen työmeno, joten joudun välillä käymään keskustassa ihmettelemässä itsekseni ja keksimään ajanvietettä.


Saimme saapumisiltana koiravieraan nimeltään Urho. Urho on sekarotuinen n. 6 kk ikäinen urospentu. Urho oli hoidettavana sunnuntaihin asti. Oli kyllä hyvin rauhallinen ja helppo pentu! Oli jo sisäsiisti eikä tehnyt tuhoja. Jos sitä innosti leikkimään, toki pentumaiset piirteet tulivat esille enemmän. Mutta onneksi oli vielä helposti rauhoteltavissa.

Perjantaina lähdimme siskon kanssa Samppalinnan maauimalaan. En ollut koskaan käynyt maauimalassa, vaikka rantakelikin olisi ollut mutta tämä maauimala oli viimeistä päivää auki niin pakkohan sinne oli päästä!














 Kuten kuvista huomaa, maisemat vaihtuivat jatkuvasti. Ilma oli hieno ja seurakin loistava.
Illaksi rauhotuimme Rölli elokuvan ääreen kynttilänvalossa.




Videoteokset ja valokuvat näyttämöllä: Laura ja Saku Koistinen

Vaihteeksi pelkkää tekstiä, kuulumisista, tekemisistäni ja purkautumista.

Heräsin aikaisin tiistai aamuna, ihan vaan sen takia ettei minulla toiminut puhelin, joka olisi herättänyt minut aamulla. Olli lähti töihin klo 8 joten olin kotonakin hereillä siihen aikaan. Heti klo 9 kohti DNA liikettä, jossa selvittivät miksi puhelin ei toiminut, ja onneksi ratkesi 5 minuutissa. (Ongelma siis se ettei antanut syöttää PUK-koodia, kuulemma yleinen järjestelmävirhe, tai jotain).

Olen virallisesti työtön työnhakija! Elokuun 30.päivä oli minun viimeinen työpäiväni. Heti seuraavana maanantaina kävin työkkärissä hoitamassa työttömyysjuttuja ja soittelin liitolle yms. työttömän hommaa. Vielä kelalta pitää muistaa hakea työttömän päivärahaa. Toistaiseksi en etsi töitä aktiivisesti.
Sain töistä läksiäislahjaksi tämän ihanan auringonkukan ja kirjan! Lisäksi myös paljon työkokemusta omalta alaltani. Vahvuuksiini kuuluu nyt myös markkinoinnin avustavat tehtävät.






Vielä täytyy vaunun takaosa ja toinen sivuosa hioa ja maalata. Onneksi kuitenkin jo voiton puolella. Toiseen vaunuun emme enää tänä vuotena koske, sillä syksyn tullessa ilma on kosteaa eikä maalaaminen onnistu.

Rehellisesti sanoen itse en ole niin tyytyväinen lopputulokseen. Lähinnä nuo koirahahmot eivät miellytä silmääni, tuo sivuosa monine tassuineen taas on IHANA!
Tein luonnokset niin hätiköidysti ja sutaisemalla. Jos olisi ollut voimaa, aikaa ja inspiraatiota, olisi tulos voinut olla toisenlainen. Mutta aina ei voi onnistua, ja kyllä ollaan saatu tähän mennessä ihan hyvää palautetta noista koirista. Olisihan sinne voinut tehdä enemmän sisältöä, mutta minulta itseltäni voimat kyllä loppuvat tältä syksyltä. Täytyy osata lopettaa ja antaa itselleen tämän kerran anteeksi.

Tänään lauantaina siivottiin Ollin kanssa reippaasti yli kaksi tuntia meidän asuntoa! Halusin tehdä syyssiivouksen, sillä joulu- ja kevätsiivous ovat jääneet pois. Tähän kuului siis mattojen ulosvieminen ja niiden puistelu, lattioiden siivoaminen, ikkunoiden pesu, vessan siivoaminen... vielä tavaroiden järjestely jäi, kaapeissa on tavaraa joita emme ehkä tarvitse ja ne ovat siellä sekaisin. No, kun joskus lokakuussa on aikaa niin ehkä siirryn niihin.

Minun täytyy keksiä itselleni joka päivä jotain mukavaa tekemistä. Mutta se ei ole toteutunut. Olo on hieman uupunut. On vaikea keksiä mitään kivaa, kun suurin osa kaveripiiristäni asuu muualla. Tänään olisin kaivannut montakin ystävää seuraksi. Jos minulla on ollut ahdistunut tai yksinäinen fiilis, olen katsonut elokuvia. Mutta niitäkin tulee vain katsottua yksin, eikä sekään tänään kyllä huvita. Oloni on hankala, vaikea käsitellä ja ymmärtää.

Jospa se tästä. Huomenna jatkamaan vaunujen kunnostamista, ehkäpä menen myös pitkästä aikaa Lady Lineen jumppailemaan! En olekaan harrastanut liikuntaa yli kuukauteen säännöllisesti. Kaipaan BodyPump tunteja, sinne siis!

PS. Tätä blogia päivitin Simple Plania kuunnellen. Jostain syystä olen alkanut kuuntelemaan taas niitä artisteja, jotka olivat suosikkejani yläasteella. Ehkäpä siksi, että niitäkin aikoja kaipaan kun asuin vielä kotona äidin ja isän kanssa, ihanassa huoneessani ja huolet olivat silloin pieniä.

Wanuvarock 2013 tapahtuma pidettiin Hertunrannassa nyt viidettä kertaa, Varkaudessa. Tapahtuma oli 23.8. klo 16-22 välisenä aikana ja illan aikana kuultiin non-stoppina musiikkia kahdelta lavalta. Esiintyjiä oli yhteensä 11. Ilmainen ja päihteetön tapahtuma kaikenikäisille.

Tapahtuma vei kaiken vapaa-aikana sinä viikkona. Tiistaina aloitettiin toimistopäivällä, ke-to rakentamista +lisää toimistohommia. Voisin rehellisesti sanoa, että tein hommia jonkinlaisessa "sumussa". Tarkoitan tällä siis sitä, että en muista kaikesta kaikkea. Tein vain hommat, koska oli pakko tehdä. En osaa oikein kuvailla mielialaani sen tarkemmin. Hieman poissaoleva? Mutta yritin parhaani mukaan keskittyä, sillä tapahtuman järjestäminen ei ole mikään pikkujuttu.  Siihen kuluu päivässä useita tunteja ja on myös hyvin fyysistä hommaa. Olen kuitenkin jollain tapaa ylpeä, että jaksoin tehdä noinkin paljon viikon aikana. Oli kuitenkin päivätyökin sinä viikkona hoidettavana.

Isosiskoni Marianne asuu Turussa, käyn siellä n. 1-3 kertaa vuodessa. Heinäkuun lopulla päätin mennä sinne viikonlopuksi. Mitään suurempia suunnitelmia ei ollut mitä tekisimme, mutta tulihan tuota tehtyä vaikka mitä mukavaa siskon kanssa!

Italialaista jäätelöä Jokirannalla! Makuna ananas ja Hazzelpähkinä. (Muistaakseni.)